Unkari

Eilen juhlittiin Santan ja Janan kanssa vappua vähäsen. Täällä ei ole kyllä näkynyt kovin isoja vappujuhlia. Ainoastaan russit juhlii isosti. Eilen oli myös ex-russi juhlapäivä, eli oli myös paljon vanhempia russeja kaupungilla.

Menin Bernin perheen kanssa tänään katselemaan Lillehammerin luonnonihmeitä. Käveltiin ylös mäkihyppytorniin taas. Ne viimeset portaat aina vaan tuntuu yhtä raskailta. Käytiin kanssa ihastelemassa osaa vesiputouksista. Niitä on täällä tosi monta. Oli niin kiva aurinko ja mun naama on palanu.

Saatiin Unkarista paljon tuliasia. Muunmuassa shottimukeja, koristeita, magneetteja ja sain myös mun kauan odottaman Rubikinkuution, ihan originaalin. Harmi vaan, että lupasin että osaan ratkaista sen ennen, kun meen kotiin. Osasin jo tehdä kaks ekaa riviä, mutta nyt oon kyllä jo unhohtanut miten se tapahtuu.

Tuntu kun olisin ollu Unkarissa koko päivän. Kaikki puhui vaan unkaria, mäkin yritin, koska perhe ei puhu yhtään englantia. Ja söin niin paljon unkarilaista ruokaa.
Päivä päättyi siihen, että istuttiin Alin ja Santan kanssa ison nenäliinapaketin ympärillä ja itkettiin yhdessä ja avattiin sydämet toisillemme. Sillon tuntu että tää päivä oli aika lähellä täydellistä.

Syötiin Unkarin perinneruokaa gulyásia. Bernin perheessä se yleensä tehdään kanasta. Se oli niinkuin paprikaista kanakeittoa. Selasin unkarilaista perinneruokakeittokirjaa, lihaa lihan kera. Paljon mausateita ja rasvaa. Alin äiti oli tehnyt jotain lihanugetteja en muista nimeä, oli oikein maukasta. Sitten syötiin myös paljon erilaisia suklaita ja snackseja. Ja juotiin tietysti Unkarilaisia punaviinejä.

Maistui niin hyvältä syödä kotiruokaa ja ruokaa joka oikeasti maistuu joltakin. Alkaa vähän kyllästyttää sama hotellin mauton ruoka jokapäivä.

Oli oikeesti hyvää ilmeistä riippumatta.

Thomas vei meitä ajelulle ja yksi tarjoilija sammui meidän sohvalle.