Jo tuli yhtäkkiä eilen Lillehammeriin, joten oiti tavata se tänään ennen töitä. Istuttiin parkenissa ja mun naama taas palo vähäsen. Oltiin myös Maihaugenissa. Siellä minne se hammaslääkäri on kerännyt kauheesti vanhoja taloja. Ne talot vaan on niin hienoja. Kun kävelee siellä, tutuu kun kävelisi jossain sadussa, tai olisi matkustanut aikakoneella kauas menneisyyteen. Siellä on ihan mahtava tunnelma sorsalampien ja vuohien keskellä.
Viimenen viikonloppu, kun voidaan juhlia yhdessä Santan kanssa, koska se lähtee kotiin kahden viikon päästä. Joten kun pääsin töistä mentiin Felixiin. Tapasin matkalla alas yhden miehen, joka myöskään ei tykkää kävellä alas, kun se on niin hidasta, joten juostiin yhdessä ja juteltiin. Se oli paljon hauskempaa, kuin yksin. Felixissä lyötiin Santan kanssa kättä päälle, että tänään pitää tehdä jotain semmosta, että ei ikinä unehdeta tätä päivää.
Felixin tupakkapaikalle tuli neljä muusikkopoikaa. Viulun, mandoliinin ja 2 kitaran kanssa. Ne soitti hirmu hyvin ja kaikki lauloi niiden mukana iloisia Kesäisiä lauluja. Kun Felix sulkeutui, ulkona oli tosi valoisaa ja lämmintä. Kaikki ketä oli viellä siihen aikaan jäi tanssimaan ja laulamaan pihalle niiden kanssa. Meidät häädettiin pois ja käveltiin kävelykatua iloisena äänekkäänä kulkueena. Se oli jotain todella erityistä. Kaikki toisilleen tuntemattomat ihmiset vaan yhtäkkiä tunsi voimakasta yhteenkuuluvuutta ja onnellisuutta kauniissa kesäyössä. Semmosta ei kuulema koskaan tapahdu täällä.
Santa oli jo sängyssä menossa untenmaille hyvää vauhtia. Mutta saatiin se houkuteltua uimaan viereiseen jokeen. Kello oli 05.30. Vesi tulee vuorilta ja kaikki pelottelee aina, että se on tosi kylmää, mutta se oli yllättävän lämmintä. Huvittavaa, koska Santa ei osaa oikeesti uida. Mun kyllä pitää mennä vielä uimaan hotellin kiellettyyn uimalataaseen, johonkin niistä kolmesta yhen tyhmän vedon takia.
Felixin tupakkapaikalle tuli neljä muusikkopoikaa. Viulun, mandoliinin ja 2 kitaran kanssa. Ne soitti hirmu hyvin ja kaikki lauloi niiden mukana iloisia Kesäisiä lauluja. Kun Felix sulkeutui, ulkona oli tosi valoisaa ja lämmintä. Kaikki ketä oli viellä siihen aikaan jäi tanssimaan ja laulamaan pihalle niiden kanssa. Meidät häädettiin pois ja käveltiin kävelykatua iloisena äänekkäänä kulkueena. Se oli jotain todella erityistä. Kaikki toisilleen tuntemattomat ihmiset vaan yhtäkkiä tunsi voimakasta yhteenkuuluvuutta ja onnellisuutta kauniissa kesäyössä. Semmosta ei kuulema koskaan tapahdu täällä.
Santa oli jo sängyssä menossa untenmaille hyvää vauhtia. Mutta saatiin se houkuteltua uimaan viereiseen jokeen. Kello oli 05.30. Vesi tulee vuorilta ja kaikki pelottelee aina, että se on tosi kylmää, mutta se oli yllättävän lämmintä. Huvittavaa, koska Santa ei osaa oikeesti uida. Mun kyllä pitää mennä vielä uimaan hotellin kiellettyyn uimalataaseen, johonkin niistä kolmesta yhen tyhmän vedon takia.
Uimisen jälkeen ei enään pahemmin tehnyt mieli nukkua, joten pelattiin sulkapalloa, juotiin kahvia ja teetä ja istuttiin puussa. Alettin myös etsiä neliapiloita. Puhuttiin, että jos löydetään semmonen, tää päivä tulee olemaan niin täydellinen. Kyllähän me löydettiin, jopa kaksi. Päivä oli täydellinen ja onnea täynnä. Ei, en kyllä helpolla unohda tätä päivää.
Mitenniin oon valkonen?
Aamuauringonvalon väri on varmaan maailman kaunein väri.
p.s.koska mä pääsen nukkumaan?
