trampoliini

Neliapiloiden jälkeen datattiin aamupalaan asti, koska herääminen olisi ollut liian vaikeaa, jos oltaisiin menty nukkumaan. Aamupalan jälkeen mentiin pihalle pariksi tuntia. Yritin nukkua varjossa, mutta heräsin aina siihen, että oli niin kuuma, kun varjo oli siirtynyt pois mun päältä ja aurinko paahtoi naamaa. Se tapahtui niin monta kertaa, että olin tulla hulluksi.

Käveltiin lillehammerbeachille, se on kyllä aika onneton. Ei ole mitään hiekkarantaa, vaan se on täynnä kiviä. Syötiin jäätelöitä ja otettiin aurinkoa ja kuvia.

Tapasin Trulsin ja mentiin parkeniin istumaan ja katselemaan ihmisiä.Siellä paljon höperöitä kirjailijoita, jotka lateli yksin mietelmiä puskissa. Siellä oli myös muunmuassa Sofi Oksanen ja hauskoja pikkupoika, jotka myös piilotteli puskissa ja käveli kokoajan uudestaan ja uusestaan meidän ohi hymyillen tosi leveästi ja moikkaillen. Mentiin kotiin hakemaan lisää vaatetta, kun aurinko alkoi laskemaan. Truls haaveili trampoliinista.

Kun oltiin melkein kotona, naapurin pihassa nähtiin ne samat pikkupojat ja iso trampoliini. Tietenkin se tarkoitti, että jäätiin hyppimään sinne. Niitä pikkupoikia oli kolme, mutta yhtäkkiä olin neljän pikkupojan kanssa. Se oli niin hauskaa miten Truls muuttui hetkessä 21-vuotiaasta 12-vuotiaaksi. Se oli herttaista, vaikkei se kyllä yleensäkkään vaikuta 21-vuotiaalta.

Olin menossa myöhemmin Sverren luo, koska Santa ja Jana oli siellä, Mutta niillä kuulosti olevan niin tylsää, että menin sitten teelle Trulsin luokse ihmettelemään, miten kuu liikkuu silmissä. Sillä on huone isossa omakotitalossa junaradan vieressä, missä asuu tällähetkellä kolme muuta ihmistä.

Sitten vihdoinkin pääsin nukkumaan.